Hei kaikki ihanaiset!

En ole pitkään aikaan saanut kirjoitettua mitään. Olen tuijottanut monet kerrat tyhjää näyttöä ja miettinyt kirjoittamisen aiheita. Nyt on sellainen hetki, kun tiedän mistä kirjoittaa. Edellinen vuosi on ollut hyvin tapahtumarikas, enkä ole oikein tahtonut itsekään pysyä kaikessa perässä. Olen ottanut riskejä ja todennut, että ne ovat kannattaneet.

Pitkän harkinnan jälkeen päätin lopettaa kouluni Seinäjoella. Olin "tyhjän päällä", ei opiskelupaikkaa, ei ammattia, ei töitä. Hain moneen kouluun ja jäin odottelemaan, miten elämäni tulevaisuudessa jatkuisi. Pääsin Porin Diakonia Ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ihanat Seinäjoen luokkakaverit vaihtuivat ihaniin Porin luokkakavereihin. En ole päivääkään katunut, mutta ikävä vanhoja luokkakavereita on.

Kesän sain tehdä töitä hoitotyön parissa. Unelmatyöni. Olin kotipalvelulla sekä palvelutalolla töissä ja molemmissa paikoissa saan edelleen tehdä töitä koulun ohella.

Elämäni ehkä tähän asti suurin muutos on ollut heinäkuussa 2014 siviilisäädyn muutos. Emme olekaan Mikon kanssa vain seurusteleva pari vaan olemme avoliitossa oleva pari. Olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jota rakastan, jonka eteen olen valmis tekemään kaikkeni ja mikä parhainta, tiedän hänen ajattelevan samoin. Kun toinen olisi valmis muuttamaan perässäsi vaikka maailman ympäri, olet löytänyt sen oikean. Päivääkään en vaihtaisi tästä ajasta pois, enkä kadu yhtään mitään. Olen onnellinen, mitä muutakaan elämältä haluaa. 


Olen oppinut nauttimaan elämän pienistä onnenhetkistä. Olen nauranut, olen hullutellut. Olen itkenyt, olen itkettänyt. Olen ollut itselleni ankara, olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja olemaan itselleni armollinen. Olen nähnyt hyviä asioita, olen nähnyt pahoja asioita. Olen ollut oikeassa, olen ollut väärässä. Olen ollut typerä ja sanonut asioita, joita en ole tarkoittanut. Olen sanonut asioita, joita en kadu. Olen kehunut ja kannustanut muita. Olen oppinut antamaan anteeksi itselleni, olen oppinut antamaan anteeksi muille. Ennen kaikkea olen ollut oma itseni, ja ollut onnellinen, koska olen minä.

Toivon, että jokainen löytäisi itselleen sen ihmisen, eläimen tai asian joka tekee onnelliseksi. Onnellisuus on jokaisen ihmisen oikeus. 


”Hymy ei maksa mitään 
mutta se antaa paljon 
se rikastuttaa häntä joka sen saa 
mutta ei tee antajaankaan köyhäksi 
se kestää vain hetken 
mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti. 
Kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen 
että tulisi toimeen ilman sitä 
eikä kukaan niin köyhä 
ettei se voisi häntä rikastuttaa. 

Hymy luo onnea kotiin 
hyvää tahtoa liike-elämään 
se on ystävyyden tunnus 
se tuo levon väsyneille 
ilon lannistuneille 
ja auringonpaisteen murheellisille 
ja se on luonnon paras vastamyrkky 
kaikkiin huoliin.
Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa 
kerjätä, lainata tai varastaa 
sillä toisinaan sillä ei ole mitään arvoa 
ellei sitä lahjoita pois. 
Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilemään 
hymyile sinä heille 
sillä kukaan ei niin suuresti tarvitse hymyä 
kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä. ”

Kyssar och kramar

Marika

Minulla on maailman parhaat ystävät!♥

Tänään ajattelin kertoa teille minun parhaista ystävistä ja siitä miksi juurikin nämä omituiset otukset ovat minun parhaita ystäviä. Jokainen heistä on omalla korvaamattomalla tavallaan minulle hirmu rakkaita. Jokainen heistä kuuntelee, jos tarvitsen apua ja on valmiina auttaamaan aina, kun pystyvät ja osaavat. En osaisi kuvitella millaista elämäni olisi ilman näitä ihmisiä. He ovat minun tuki ja turva ja pyrin olemaan heille myös sitä. En osaa laittaa parhaita ystäviäni järjestykseen, sillä jokaisella on oma erityinen piirteensä, jonka vuoksi juuri heistä on tullut minun parhaimpia ystäviä!

ALEKSI 

Ensimmäisen kerran näin Aleksin lukiossa ja silloin ajattelin, että en ikinä tule tuon ihmisen kanssa toimeen, koska ollaan ihan liian samanlaisia. Kuitenkin päädyin jossain vaiheessa Aleksin kanssa samaan kaveriporukaan ja nyt en osaisi kuvitellakaan millaista lukio olisi ollut ilman Aleksia. 

Aleksi on jaksanut aina kuunnella kaikkia minun huolia ja parhaansa mukaan auttanut minua. Aleksin kanssa on tullut tehtyy kaikkia hölmöjä juttuja. Meidän yhteiselle matkalle on mahtunut kyyneleitä, naurua, huutonaurua ja itkunaurua.

 En vois kuvitellakaan, että Aleksi ei olisi minun ystäväni!  

 Kiitos ihan todella siitä, että jaksat mua!♥

ANNIKA

Annika on minulle ihan eri tavalla tärkeä, koska Annika on minun pikkusisko. Annika synty kesällä 1999 ja se muutti mun elämäni ihan täysin. Olin toivonut pikkusisko, pikkuveljeä tai edes koiraa. Olin Annikasta hirmu ylpeä ja olen edelleen! Vaikka Annikan kanssa tapellaankin paljon, en ikinä voisi satuttaa Annikaa. Annika on minulle yksi maailman tärkeimmistä ihmisistä ja voin vannoa, että se, joka uskaltaakin loukata Annikaa on vastuussa siitä minulle.

Annika on kiltti ja huomaavainen, vaikka yrittääkin pitää kovaa ulkokuorta kasassa. Annika puolustaa itselleen tärkeitä ihmisiä ja on valmis puolustamaan heitä. Vaikka Annika on vasta 14-vuotias osaa hän ajatella hyvinkin aikuismaisesti ja kuuntelee muita. Annika on hirmu herkkä ja ajattelee muiden tunteita paljon. 

Annikan kanssa ollaan koettu sellasia asioita, mitä muut ei ymmärrä ja ne asiat on ollut sellasia, jotka on lujittanut meidän suhdetta hirmu paljon ja tehnyt meistä vieläkin läheisempiä. Annika on mun yksi mun elämäni kirkkaimmista tähdistä. Annika ja rakas pikkuveljeni Mikko on mun elämäni tärkeimpiä ihmisiä.  

Annika pysy aina pikkusiskona ja muista se, että oon täällä sua varten ja valmiina vetämään niitä aasholeja nassuun, jos ne satuttaa sua! Olet rakas!♥

INARI

Inariinkin tutustuin lukiossa ja Inari vaikutti hirmu mukavalta. Ensivaikutelma oli täysin oikea, sillä Inari on yksi mukavimmista ihmisistä, jonka tiedän! Inarin kanssa voi jutella ihan mistä vaan ja tietenkin aina luottamuksella. Inari on hauskaa seuraa ja naurettua on tullut paljon, välillä myös hieman väärään aikaankin. 

Inarin kanssa on hauska nollata päätä aina silloin tällöin ja aina nämä nollauskerrat ovat olleet hirmu hauskoja. Inarista tuli minulle pienessä ajassa aivan korvaamaton ihminen ja vaikka välillä menee pitkiä aikoja tapaamisten välillä tuntuu silti siltä, että emme olisi olleet erossa ollenkaan. Inari on piristänyt niin monet päivät koulussa. Inari on samanlainen hölmö mitä minä olen ja siksi varmasti tulemme näin hyvin toimeen.  

Vaikka nähdään välillä tosi harvoin toivon sun pysyvän mun elämässä, olet hirmu tärkeä mulle!♥

JANI

Janiin tutustuin myös lukiossa. Ystävyytemme alku ei ehkä ole se kaikkein kaunein, mutta kiitän kuitenkin lukion bileitä siitä, että sain tilaisuuden tutustua tähän aivan mahtavaan nuoreen mieheen! Janin kanssa on tullut koettua paljon kaikenlaista onnenkyynelistä kiukkukohtauksiin. Janista tuli minulle korvaamaton ihminen ja oikeastaan koko lukio meni Janin, Aleksin, Ollin, Juha-Matin ja muiden poikien kanssa liikkuessa. Jani auttoi minua paljon lukiossa ja varsinkin englantia Jani yritti minulle opettaa, joskin toisinaan heikoin tuloksin.

Jani osaa olla erittäin fiksu, mutta osaa tuoda myös hullun puolensa esiin. Jani on äärettömän kohtelias ja hauska nuori mies. Janin kanssa ei oikeastaan ole ikinä ollut tylsää, päinvastoin vauhtia on tainnut olla joskus vähä liikaakin. Jani järjestää ehdottomasti koko tienoon parhaat juhlat, joissa on aina sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. 

Olemme Janin kanssa nähneet heikosti heinäkuun jälkeen sillä Jani lähti armeijaan, minä olin töissä ja syyskuussa muutin Seinäjoelle. Janin kanssa on helppo puhua kaikesta ja voin luottaa Janiin aivan täysin.  

Kiitos, kun jaksat kuunnella minuu ja piristät mun päiviäni!♥

JOHANNA

Johannan kanssa tutustuttiin normaalista poikkeavalla tavalla, toisaalta mikään ei ole normaalia tämän nuoren naisen kanssa. Johannasta tuli mulle tosi nopeasti niin kuin pikkusisko, ehkä juuri siksi kun meillä toimii niin hyvin tämä teleskooppinen yhteys, kuten Johanna sen ilmaisi. Johannan kanssa ollaan jaettu ilot ja surut ja tiedän, että voin luottaa Johannaan aivan täysin. 

Johanna on kiltti ja vahva persoona, joka antaa luonteensa näkyä. Johanna ajattelee ensin muita, jonka jälkeen ajattelee itseään. Koska Johannalla on hyvä sydän huolehtii hän ystävistään ja on valmiina auttamaan muita. Johannasta tuli minulle muutamassa viikossa erittäin tärkeä ihminen ja toivon, että yhteinen matka jatkuu vielä hamaan tulevaisuuteen asti. 

Johanna on yllytyshullu ja antaa tunteiden kuljettaa. Johannan kanssa olen viettänyt monet hauskat hetket ja nauranut niin, että sattuu. Johannan kanssa ei ole koskaan kahta samanlaista hetkeä ja se on vaan hyvä. Toisinaan Johanna voi mennä niin lujaa omissa maailmoissaan, että kun hänelle puhuu hän voi vastailla sujuvasti ja silti hänellä ei ole ajatustakaan siitä mitä hänelle kertoo. Johannassa asuu kai pieni haaveilija. 

Jossuli olet mulle ihan kuin sisko ja toivottavasti tiedät, että olen AINA sun tukenas!♥

JUHA-MATTI

Juha-Mattiin tutustuin myös lukiossa, oikestaan vasta lukion toisena vuonna. En todellakaan halua edes muistaa mitä kaikkea olen Juha-Matille selittänyt, mutta luulen, että tunnen on molemmin puoleinen. Juha-Matti on rauhallinen, kiltti ja hauska. Voin aina kertoa Juha-Matille mikä mun mieltä painaa ja se on valmis kuuntelemaan. 

Vaikka minä olen tällanen rääväsuu ja aina menossa suuntaan tai toiseen, niin meistä on silti tullut Juha-Matin kanssa hyviä ystäviä. Juha-Matin kanssa on helppo puhua ja Juha-Matti kuuntelee minua paljon. Juha-Matin kanssa on tullu tehtyy paljon pitkiä ajoreissuja yöllä ja juteltu siinä samassa. Jos minulla olisi kaksoisveli toivoisin hänen olevan kuin Juha-Matti. Parempaa kuuntelijaa ja ystävää on vaikea löytää mitä Juha-Matti on!  

Toivottavasti en käy liikaa sun hermojen päälle ystäväiseni! Oot hirmu tärkeä!♥

MARIIA

Mariian kanssa ollaan oltu parhaat ystävät pidempään kuin kumpikaan pystyy muistamaan, eli noin 17 vuotta. Mariia on minulle kuin sisko ja pienenä meitä luultiinkin monesti siskoiksi, koska olimme molemmat blondeja ja no hieman lihavia, mutta lihavat on lepposia! Juttujen tasosta huomaa helposti, että molemmat meistä on ihka aitoja blondeja ja kaiken hyvän lisäksi vielä ihan äärettömän tyhmiä. Ja jos meissä on jo erikseen kestämistä, niin voi niitä ihmisparkoja, jotka joutuu kattelee meitä molempia samaan aikaan. 

Mariian kanssa ollaan koettu niin paljon erilaisia asioita ja luulen, että ne asiat on lujittanut meidän ystävyyssuhdetta. Mariia asui kaksi vuotta Singaporessa ja voin kertoa teille, että joka päivä meinasin soittaa Mariialle tai käydä soittamassa ovikelloa. Kun Mariia oli joulu- ja kesälomat Suomessa taisin roikkua Mariiassa kuin takiainen. Mariia on minulle yksi elämäni suurimmista tukipilareista ja voin kertoa Mariialle sellaisia asioita, joita minun tarvii sulatella ennen kuin kerron muille. Mariia näkee jo ilmeestänikin mitä ajattelen ja välillä kuulostamme ihan vanhalta pariskunnalta. Emme ole koskaa riidelleet, mutta kinastelleet olemme kyllä. Jokaisen kinastelun jälkeen olemme noin minuutin puhumatta ja sitten jompi kumpi alkaa nauraa ihan hirmuisesti ja sitten nauretaan yhdessä miksi edes kinastelimme tuosta asiasta. 

Mariia puolustaa minua aina ja minä puolustan häntä. Ollaan yhdessä tehty niin paljon hölmöjä asioita, mutta ne on niitä parhaita muistoja. Ikuisesti muista sen, kun tehtiin Mariian kanssa heidän hiekkalaatikolla hiekkaenkeleitä ja äiti tuli kiukkuisesti hakemaan kotiin. 

 Mariia sä tulet AINA kulkemaan mun mukanani tapahtupa mitä tahansa! Sisters forever!♥

MARKUS

Markuksen kanssa tutustuttii whatsapp-ryhmässä. Ryhmässä heitettiin läppää ja sitten alettiin juttelemaan niitä näitä ihan omassa keskustelussa. Markuksen kanssa on helppo jutella ja Markus saa aina nauramaan enemmän ja vähemmän hauskoilla jutuillaan. Markus puhuu paljon kasvotusten ja Markuksen kanssa on kiva höpötellä. 

Markus on vannoutunut Volvo-mies (kaikki Volvoistanne eroon haluavat ottakaa yhteyttä!!). Ollaan nähty Markuksen kanssa kerran livenä, koska Markus asuu Eurassa (keskellä ei mitään siis) ja sinne on pitkä matka. Markus on energinen kaveri ja antaa virran viedä mukanaan. Markus puolustaa kavereitaan ja on oikeudenmukainen. 

Markuksella on ihan yhtä outo huumorintaju, mitä mulla on ja se on sellanen meitä yhdistävä juttu. Totta kai meitä yhdistää myös huonot jutut ja se, että ollaan toistemme tukena!  

Pidä pää pystyssä Volvo-mies, sillä Valitamme Ostosta Lähetämme VaraOsia! ;)♥

MIKKO

Kuulostaa ehkä tosi kliseiselta, että oma poikaystäväni on minun paraskaveri, mutta mikä olisi sen parempi asia. Mikko on kiltti ja rauhallinen. Mikon rauhallisuus hillitsee omaa ailahtelevaa persoonaani ja Mikko on saanut minut rauhoittumaan. Mikon kanssa on ihana höpötellä kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Välillä nauramme Mikon kanssa paljon, yleensä kun sanon jotain aivan äärimmäisen noloa ja tajuan itsekin sen. Toisinaan myös Mikko on vähän hölmö, mutta ei kuitenkaan pääse minun tasolleni. 

Mikko pitää minusta huolta ja olenkin lyhyessä ajassa kiintynyt Mikkoon ja ikään kuin liimautunut häneen kiinni. Mikosta olen löytänyt sielunkumppanin ja ihmisen, joka ajattelee ja toivoo tulevaisuudelta samoja asioita kuin minä. En voisi edes kuvitella itselleni parempaa miestä ja toivon koko sydämestäni, että Mikko pysyy aina minun rinnalla. Kun toisen eteen on valmis tekemään kaikkensa, voi olla varma, että toinen merkitsee sinulle paljon enemmän kuin hän koskaan voisi kuvitellakaan. Mikon kanssa olen varmempi tulevaisuudesta ja siitä mitä haluan siltä, en ole koskaan ennen tuntenut mitään näin voimakasta. 

Olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että Mikko jaksaa päivästä toiseen kuunnella minun huonoja juttuja ja nauraa kanssani. Joskus elämään vain tupsahtaa sellainen ihminen, että tiedät tarvitsevasi ainoastaa hänet ollaksesi onnellinen, Mikko on minulle se ihminen. 

 Mikko, saat mun synkimmänkin päivän valoisaksi, rakastan sua! ♥

MIRA

Miran kanssa tutustuttiin kahdeksannella luokalla, kun ohjasimme samaan aikaan lasten telinekoulua. Emme Miran kanssa heti ystävystyneet, mutta juttelimme kyllä. Yhdeksännen luokan alussa aloin harrastamaan hiphop-tanssia samassa seurassa Miran kanssa ja koko ryhmästä tuli suuri perhe. Kun jalkani meni kolarissa, olin pitkään poissa tanssiharjoituksista ja tanssimiseni väheni vähenemistään. 

Oikeastaan viime syksynä aloimme Miran kanssa liikkua enemmän yhdessä ja huomasimmekin nopeasti kuinka samanlaisia olemme. Puhumme kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä ja molempien on helppo olla heikkoja toisen edessä, sillä voin mennä takuuseen siitä, ettei kumpikaan tuomitse toistaan. Mira on monesti auttanut minua ja tiedän, että Mira on todellinen ystävä varustettuna hyvällä ja kultaisella sydämellä. 

Mira on kiltti ja lojaali ihminen, mutta tulista ja värikästä persoonaa ei kannata unohtaa. Mira elää koko sydämellään ja on aina innoissaan, kun pääsee tekemään asioista joista pitää. Jos jokaisella olisi samanlainen ystävä, kuin Mira on minulle ei kenelläkään olisi paha olla. 

Tiedän sun itkevän sillon kuin sataa, koska vesisade on enkelien itkua!♥

NOORA

Nooran kanssa tutustuttii pikkusiskoni Annikan kautta ja Noorasta on vuosien varrella tullut minulle kuin pikkusisko. Noora on energinen ja valloittava persoona, joka ei jätä ketään kylmäksi. Noora nauraa paljon, mutta osaa myös tarvittaessa olla vakava ja kuunnella koko sydämellään. Noora on varmasti yksi niistä ihmisistä, jotka tulevat olemaan ystäviäni niin kauan kuin mahdollista. 

Noora on kiltti ja ajattelee muita ihmisiä, mutta tietyn rajan täyttyessä tämä nuori nainen saa kyllä suunsa auki. Noora on perheen ainoa lapsia ja voisikin helposti luulla, että hän olisi ylimielinen, mutta sitä ominaisuutta ei hänestä löydy. Nooran kanssa on helppo puhua ja jutut ovat usein aika sekavia, sillä monesti aihe karkailee kaikille mahdollisille - ja mahdottomille – sivupoluille. Mitä kauemmin olen Nooran tuntenut sitä varmempi olen siitä, että Noora on hyvä ihminen ja pyrkii auttamaan ystäviään niin paljon kuin osaa ja pystyy. Noorankin kanssa näkeminen on välillä tosi heikkoa, mutta aina kun näemme tuntuu siltä, että mikään ei voisi tulla väliimme.  

Noora, oot ihan mahtava persoona ja mun ihana siskoni!♥

OLLI

Ollin kanssa ollaan tutustuttu joskus yläasteella kun käytiin pelailemassa jalkapalloa samassa porukassa. En edes muista miten olen päätynyt siihen poikaporukkaan potkimaan palloa, mutta käytin kesästä toiseen samalla porukalla pelailemassa palloa. Ollin kanssa olemme hiljakseen tulleet tutuimmiksi ja oikestaan lukiossa aloimme liikkumaan enemmän yhdessä. 

Olli on meidän ”porukan” salihirmu ja salilta häntä kannatti aina lukiopäivien jälkeen etsiä. Olli on kiltti, kohtelias ja mukava nuori mies, jonka kanssa on mukava jutella asioista. Ollin seurassa ei ole koskaan tullut epätoivottua oloa, vaikka välillä lukiossa tulikin ulkopuolisesta ehkä hieman ilkeän kuuloista vitsailua. Olli sanoo mitä asioista ajattelee, mutta pyrkii kuitenkin olla loukkaamatta ketää mielipiteillään. 

Ollia näkee harvemmin huonotuulisena ja yleensä Ollin kanssa alkaa väkisinkin hymyilyttämään. Miten sitä voisikaan olla pahantuulinen, kun toinen koko ajan hymyilee vieressä?  

Olli, oot mulle hirmu tärkeä kaveri, vaikka välillä yhteydenpitoni on aivan hanurista! ♥

OSKARI

Oskarin kanssa tutustuttii ala-asteella, kun Oskari toisella luokalla vaihtoi koulua meidän ala-asteellemme. Emme oikeastaa ala-asteen aikana pitäneet toisiimme yhteyttä tai muutenkaan oltu toistemme kavereita sen ihmeemmin koulun ulkopuolella. Seitsemännellä luokalla meidät laitettii eri luokkiin ja aloimme jostain syystä pitämään toisiimme enemmän yhteyttä. Monesti kului saldoraja huusi halleluujaa, mutta eipä se oikeastaan haitannut. Oskari on oikeastaan ainoa ala-aste kaveri, jonka kanssa pidämme säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä. 

Olemme kokeneet monia asioita yhdessä ja ne ovat tehneet ystävyydestämme ainutlaatuista. Olen voinut aina puhua Oskarille asioista, jotka painavat mieltäni ja tietysti kysellyt kaikenlaista hölmöäkin. Oskarin kanssa on niin itketty ja naurettu. Meidän ystävyys ei ole aina ollut kaikkien mieleen, mutta jos ihmisellä on ystävä, jonka kanssa on helppo puhua ja jota ei halua menettää, hän viis veisaa muiden mielipiteistä. Oskari on ollut apuna silloin kuin olen tarvinnut fyysisesti tukea (en nyt tarkoita, ettenkö osaisi kävellä), ollut läsnä silloin kuin olen sitä tarvinnut. Ikinä Oskari ei ole sanonut minulle ei, kun olen kysynyt, että voinko tulla käymään jos hän on kotona. On hassua huomata, miten ala- ja ylä-asteen rääväsuusta on kasvanut mahtava nuori mies! 

 Muista se, että tapahtu tässä elämässä mitä tahansa oon AINA valmis kuuntelemaan sun huolias, niin ku säkin oot kuunnellut mun huolia! ♥

Mitä enemmän olen näitä kavereita tässä lähipäivinä ajatellut, sitä selkeämmän kuvan olen saanut siitä miksi JOKAINEN heistä on minulle korvaamaton. Nämä ihmiset luovat minulle perheen ohella tukiverkoston, jonka puoleen voin kääntyä huonoina aikoina. Jokainen heistä on valmis auttamaan ja tekemään osuutensa, jotta pääsen ylös kuopasta. Jos jokaisella olisi näin hyviä ystäviä kuin minulla on ei tässä maailmassa olisi puoltakaan siitä pahasta olosta tai pahoista asioista, joita nyt on. En tiedä mitä muuta voisin koskaa sanoa ystävilleni kuin: kiitos, olen jokaista teitä varten täällä ja olen valmis nostamaan teitä kuopasta, jos sinne putoatte! ♥

Hejsan alla!

Tänään ajattelin avautua muutamasta sellaisista asioista, jotka mua ärsyttää suunnattomasti. Nämä ”muutama asiaa” liittyy kahteen ihmisryhmään.


Opiskelen siis vanhustyötä Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Tämän koulutuksen myötä olen tajunnut, kuinka ”lasten kengissä” osa suomalaisesta vanhuspalvelusta vielä on. Ja nyt te ihmettelette miksi vauhkoan vanhuksista. Puhun vanhuksista, sillä jokainen meistä vanhenee ja se on fakta, jota ei voi muuttaa.

Koska suuret ikäluokat (vuosina 1946-1950 syntyneet) alkavat olla eläkeiässä, on meillä paljon korjattavaa ennen kuin nämä ihmiset tarvitsevat laitos- tai kotihoidon palveluita. Olen ollut töissä vanhainkodissa sekä kotihoidossa ja tiedän kuinka vaikeaa hoitohenkilökunnan työ on. Vaikka vanhusten kanssa onkin välillä tosi raskasta työskennellä, suurimman työn takana on kuitenkin vanhusten omaiset. Vaikka vanhus olisikin tyytyväinen saamaansa palveluun, saattaa omaisiset olla toista mieltä. Hoitotyö on haastavaa ja jokaisen asiakkaan kohtaaminen omana erilaisena yksilönä (kyllä, kaikki olemme erilaisia yksilöitä, uskokaa pois) on erittäin aikaa vievää. 
Kotihoidon puolella on myös kehitettävää.Kehitettävää löytyy erityisesti vanhusten luona vietetyssä ajassa. Käynnit ovat yleensä hyvin nopeatempoisia ja niiden aikana tehdään vain sovitut asiat. Olisi kuitenkin vanhuksen psyykkeenkin kannalta tärkeää, että kotipalvelun tms. työntekijä ehtisi jäädä hetkeksi keskustelemaan vanhuksen kanssa. Kotipalvelu saattaa olla ainoa taho, joka käy vanhuksen luona koko viikon aikana, joten näissä tapauksissa omaisien pitäisi olla hiljaa ja tyytyväisiä, että joku hoitaa heidän ”velvollisuutensa”.
 
Minä en koe työtäni vanhusten parissa velvollisuutena, sillä pidän työstäni ja pyrin siksi keskustelemaan vanhuksen kanssa työtäni tehdessä. Jos vanhus on sen kuntoinen, että pystyy myös tekemään jotain pieniä askareita, otan hänet mukaa askareisiin. Tällä tavalla vanhus kokee olevansa edelleen tärkeä ja arvostettu ihminen, aivan niin kuin kaikkien muidenkin kuuluisia tuntea. Pidän työstäni erittäin paljon ja koen sen arvokkaaksi.


Toinen asia joka saa minut ”näkemään punaista” on liikuntarajoitteisten ja vammaisten syrjintä. En pysty käsittämään mitä pahaa nämä ihmisryhmät ovat tehneet kenellekään. Olin itse pyörätuolissa pitkät kauppa-, yms. reissut kolarin jälkeen, sillä en pystynyt koko aikaa kulkemaan kepeillä. Ihmiset katsoivat minua säälien ja kuiskailivat toisilleen.
Itse en koe kehitysvammaisuutta tms. mitenkään oudoksi. Ihminen itse ei voi vaikuttaa geeniperimäänsä, joten hän joutuu tyytymään osaansa. Mielestäni esimerkiksi down-syndroomaa sairastavat ihmiset ovat valloittavia. He osaavat iloita arjen pienistä asioista ja monesti olen huomannut kuinka pinnalliselta itse vaikutan heidän vierellään. Porissa asuessani asuin lähellä vammaisten hoitokotia ja he olivat täysin normaali asia elinympäristössäni. Edelleen pyrin hymyilemään ja tervehtimään näitä ihmisiä, jos he kävelävät minua vastaan lenkkini aikana.

Liikuntarajoitteiset ihmiset ovat mielestäni erittäin sisukkaita. Moni heistä pyrkii elämään normaalia elämää ja tekemään mahdollisimman paljon asioita. Tietysti tässäkin ihmisryhmässä on niitäkin ihmisiä jotka ei tee mitään, mitä joku toinen hänen puolestaan voisi tehdä.


Mielestäni valtion tulisi kiinnittää enemmän huomiota vanhuksii ja vammaisiin. Heidän asemansa parantaminen olisi tärkeää. Esimerkiksi liikuntapalvelujen lisääminen molemmille edellemainituille ryhmille olisi tärkeää, sillä se auttaisi jaksamaan fyysisesti paremmin. En todellakaan sano, että mielipiteeni olisi ainoa oikea, mutta koen nämä asiat itselleni tärkeiksi. Olen puhunut.


Kyssar och kramar
Marika♥

HEI KAIKKI!♥

Olen jo pitkän aikaa miettinyt aloittavani blogin kirjoittamisen, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi. Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja tässä on tulos. En usko, että tätä lukee kovinkaan moni, mutta ei sillä niin väliä.

Voisin kertoa jotain itsestäni.

-Olen 19-vuotias nuori nainen.

-Valmistuin keväällä Porin Lyseon lukiosta, olen siis ylioppilas. Nyt opiskelen geronomiksi eli vanhustyön ammattilaiseksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa.

-Minulla on kolme sisarusta: 2 siskoa ja veli. He ovat minulle kaikki kaikessa.

-Minulla on laaja kaveripiiri ja olen melko sosiaalinen. Minulla ei ole vain yhtä parasta ystävää, enkä osaa laittaa parhaita ystäviäni järjestykseen, sillä jokainen heistä on omalla tavallaan erittäin tärkeitä, enkä selviäisin ilman heitä.

-Minun parhaimmat kaverit ovat pääasiassa miespuolisia ja tulen miesten kanssa yleensä paremmin toimeen, koska olen kasvanut kahden pojan kanssa.

-Minulla on maailman paras äiti, olipa joku siitä mitä mieltä tahansa! Äiti on mun idoli ja toivon olevani yhtä oikeudenmukainen ja kiltti ihminen kuin äitini on. Äiti on rento ja voin puhua hänelle ihan mistä vaan. ♥

- Pelkään pimeää ja lintuja.

-Olen yleensä aika positiivinen, mutta joskus on huonoja päiviä ja silloin minua ei kannata ärsyttää.

-Rakastan ruokaa, tykkään tehdä ruokaa ja tykkään varsinkin syödä sitä♥

-Luen aika paljon ja monesti luen kirjan jonka jälkeen katson vasta elokuvana saman teoksen ja petyn aika pahasti, koska pidän yleensä kirjaa parempana.

-Tätä sanoisin jo noloksi jutuksi, mutta en ole ikinä lukenu yhtää Harry Potteria, mutta kaikki elokuvat olen nähny, koska meillä oli Tommin kanssa Harry Potter-maratooni.

-En ole ikinä ollut päiväkodissa, vaan olen ollut mummulassa hoidossa serkkujeni kanssa. Serkkuni ovat kummatkin poikia ja he kummatkin ovat minulle kuin veljiä.

Kyssar och kramar♥

Marika