keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Hei kaikki ihanaiset!

En ole pitkään aikaan saanut kirjoitettua mitään. Olen tuijottanut monet kerrat tyhjää näyttöä ja miettinyt kirjoittamisen aiheita. Nyt on sellainen hetki, kun tiedän mistä kirjoittaa. Edellinen vuosi on ollut hyvin tapahtumarikas, enkä ole oikein tahtonut itsekään pysyä kaikessa perässä. Olen ottanut riskejä ja todennut, että ne ovat kannattaneet.

Pitkän harkinnan jälkeen päätin lopettaa kouluni Seinäjoella. Olin "tyhjän päällä", ei opiskelupaikkaa, ei ammattia, ei töitä. Hain moneen kouluun ja jäin odottelemaan, miten elämäni tulevaisuudessa jatkuisi. Pääsin Porin Diakonia Ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ihanat Seinäjoen luokkakaverit vaihtuivat ihaniin Porin luokkakavereihin. En ole päivääkään katunut, mutta ikävä vanhoja luokkakavereita on.

Kesän sain tehdä töitä hoitotyön parissa. Unelmatyöni. Olin kotipalvelulla sekä palvelutalolla töissä ja molemmissa paikoissa saan edelleen tehdä töitä koulun ohella.

Elämäni ehkä tähän asti suurin muutos on ollut heinäkuussa 2014 siviilisäädyn muutos. Emme olekaan Mikon kanssa vain seurusteleva pari vaan olemme avoliitossa oleva pari. Olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jota rakastan, jonka eteen olen valmis tekemään kaikkeni ja mikä parhainta, tiedän hänen ajattelevan samoin. Kun toinen olisi valmis muuttamaan perässäsi vaikka maailman ympäri, olet löytänyt sen oikean. Päivääkään en vaihtaisi tästä ajasta pois, enkä kadu yhtään mitään. Olen onnellinen, mitä muutakaan elämältä haluaa. 


Olen oppinut nauttimaan elämän pienistä onnenhetkistä. Olen nauranut, olen hullutellut. Olen itkenyt, olen itkettänyt. Olen ollut itselleni ankara, olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja olemaan itselleni armollinen. Olen nähnyt hyviä asioita, olen nähnyt pahoja asioita. Olen ollut oikeassa, olen ollut väärässä. Olen ollut typerä ja sanonut asioita, joita en ole tarkoittanut. Olen sanonut asioita, joita en kadu. Olen kehunut ja kannustanut muita. Olen oppinut antamaan anteeksi itselleni, olen oppinut antamaan anteeksi muille. Ennen kaikkea olen ollut oma itseni, ja ollut onnellinen, koska olen minä.

Toivon, että jokainen löytäisi itselleen sen ihmisen, eläimen tai asian joka tekee onnelliseksi. Onnellisuus on jokaisen ihmisen oikeus. 


”Hymy ei maksa mitään 
mutta se antaa paljon 
se rikastuttaa häntä joka sen saa 
mutta ei tee antajaankaan köyhäksi 
se kestää vain hetken 
mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti. 
Kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen 
että tulisi toimeen ilman sitä 
eikä kukaan niin köyhä 
ettei se voisi häntä rikastuttaa. 

Hymy luo onnea kotiin 
hyvää tahtoa liike-elämään 
se on ystävyyden tunnus 
se tuo levon väsyneille 
ilon lannistuneille 
ja auringonpaisteen murheellisille 
ja se on luonnon paras vastamyrkky 
kaikkiin huoliin.
Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa 
kerjätä, lainata tai varastaa 
sillä toisinaan sillä ei ole mitään arvoa 
ellei sitä lahjoita pois. 
Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilemään 
hymyile sinä heille 
sillä kukaan ei niin suuresti tarvitse hymyä 
kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä. ”


Kyssar och kramar
Marika