Pitkän harkinnan jälkeen päätin lopettaa kouluni Seinäjoella. Olin "tyhjän päällä", ei opiskelupaikkaa, ei ammattia, ei töitä. Hain moneen kouluun ja jäin odottelemaan, miten elämäni tulevaisuudessa jatkuisi. Pääsin Porin Diakonia Ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ihanat Seinäjoen luokkakaverit vaihtuivat ihaniin Porin luokkakavereihin. En ole päivääkään katunut, mutta ikävä vanhoja luokkakavereita on.
Kesän sain tehdä töitä hoitotyön parissa. Unelmatyöni. Olin kotipalvelulla sekä palvelutalolla töissä ja molemmissa paikoissa saan edelleen tehdä töitä koulun ohella.
Olen oppinut nauttimaan elämän pienistä onnenhetkistä. Olen nauranut, olen hullutellut. Olen itkenyt, olen itkettänyt. Olen ollut itselleni ankara, olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja olemaan itselleni armollinen. Olen nähnyt hyviä asioita, olen nähnyt pahoja asioita. Olen ollut oikeassa, olen ollut väärässä. Olen ollut typerä ja sanonut asioita, joita en ole tarkoittanut. Olen sanonut asioita, joita en kadu. Olen kehunut ja kannustanut muita. Olen oppinut antamaan anteeksi itselleni, olen oppinut antamaan anteeksi muille. Ennen kaikkea olen ollut oma itseni, ja ollut onnellinen, koska olen minä.
Toivon, että jokainen löytäisi itselleen sen ihmisen, eläimen tai asian joka tekee onnelliseksi. Onnellisuus on jokaisen ihmisen oikeus.
”Hymy ei maksa mitään
mutta se antaa paljon
se rikastuttaa häntä joka sen saa
mutta ei tee antajaankaan köyhäksi
se kestää vain hetken
mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti.
Kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen
että tulisi toimeen ilman sitä
eikä kukaan niin köyhä
ettei se voisi häntä rikastuttaa.
Hymy luo onnea kotiin
hyvää tahtoa liike-elämään
se on ystävyyden tunnus
se tuo levon väsyneille
ilon lannistuneille
ja auringonpaisteen murheellisille
ja se on luonnon paras vastamyrkky
kaikkiin huoliin.
Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa
kerjätä, lainata tai varastaa
sillä toisinaan sillä ei ole mitään arvoa
ellei sitä lahjoita pois.
Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilemään
hymyile sinä heille
sillä kukaan ei niin suuresti tarvitse hymyä
kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä. ”
Kyssar och kramar
Marika